Moikkamoi!
Mulle kuuluu tällähetkellä hyvää, ollaan saatu vihdoin muutettua ja kaikki alkaakin olla jo valmista. Oon muuten tässä jo pitkään pohtinut, että kun meille tulee koira, ja muutenkin kaikkia koiraharrastuksia ja sensemmoista varten, että pitäiskö mun perustaa koirablogi… No mä päädyin tulokseen että jos tää blogi heräis sen myötä eloon, niin tästä sisällöltään luultavasti muuttuisi koira-aiheinen.
Elikkä siis kaikki alkoi viime kesänä, pienestä ajatuksenpoikasesta että jos meille saataisiin perheeseen jo pitkään haluttu koira. Aluksi kaikki luuli että tää on tämmönen jeejeekoiravaihe, mut sitten siitä alkoikin oikeesti tulemaan jotain. Mä kiinnostuin kauheesti koirista ja kaikesta koira-aiheisesta asiasta, ja mä kouluttauduinkin itseni viime syksynä 4h:n Dogsitteriksi.
Mä siis kävin sen kurssin, ja vielä ajokortti työelämään-kurssinkin, jonka tuloksena mut hyväksyttiin Dogsitteriksi. Sitä kautta oon oppinut ihan älyttömästi koirista, ja siitä työstä, mitä oikeasti koiran eteen joutuu tekemään. Tällä hetkellä ulkoilutan kahta cockerspanielia, Berttaa ja Linneaa, joiden omistaja on kasvattaja. Hän on kertonut mulle aivan älyttömästi kaikesta koiran omistamiseen liittyvistä asioista, ja oon niin valmis ottamaan meille koiran!
Mun vanhemmat alkoi tottua ajatukseen n. puolen vuoden jälkeen. Pitkän harkinnan jälkeen me todettiin, että ollaan valmiita ottamaan meidän perheeseen koira.
Otimme sitten lopulta yhteyttä yhteen tarkoin valittuun kasvattajaan, johonka tutustuimme tuttavuuksien kautta. Kasvattaja on siis juuri meille täydellinen, ja meidän pentu pitäisi syntyä parin päivän sisällä. Ultrassa todettiin että mahassa olisi vain yksi pentu, mutta se on normaalia pienelle koiralle. Tätä pentua ollaankin ootettu jo yli 3 kuukautta, kunnes kasvattaja tiesi meille täydelliseen pentueen.
Tällä hetkellä meille siis tosiaankin on tulossa pentu, enkä vieläkään voi uskoa sitä todeksi!! Mä vaan kokoajan odotan kuulumisia että milloinmilloin?! ja fiilis on ihan katossa. Meille siis roduksi valikoitui pomeranian, pieni saksanpystykorva. Tämä rotu siksi, että sitä ei olla älyttömästi jalostettu, ja sairauksia todella vähän, sekä pitkä elinikä. Kokonsa puolesta pommi sopii meidän perheellemme täysin, ja luonteenkuvaukset kuulostaa huikeilta. Myös poikakoira olisi ykköstoive (katsotaan nyt kumpi syntyy), ja nimeksi luultavasti tulisi Leo. Tytön nimeä ei olla vielä mietitty.
Mulla on oikeesti ihan älyttömästi suunnitelmia tulevaisuudelle, mm. harrastuksia. Agility kuulostaa ihan mahtavalta, ainoostaan vaan, että sitähän ei saa alottaa koiralla ennen kuin luusto on varmasti siihen valmis. Rally-Toko kiinnostaa kanssa, sillä siinä oppii hyödyllisiä taitoja ulkona liikenteessä, ja muutenkin. Dobo aloitetaan varmaan sitten kun ollaan siihen valmiita, luultavasti kotona opetellaan. Hauskoja temppuja tullaan varmasti matkan varrella paljon opettelemaan, sillä se kehittää omistajan ja koiran välejä paljon. Tottakai siis ennenkuin mikään näistä voi alkaa, tullaan tietysti opettamaan kaikki perustaidot pikkupommille ja sosiaalistamiset yms.
Tässä vähän kuvia, kun käytiin kattomassa pomeranian-kehää Lappeenrannan koiranäytteilyissä, niin näette millanen se on.
Toivottavasti tää nyt pysyisi pystyssä, ja kommentoimista haluisin ehdottomasti! Olis tosi kiva kulla teidänkin koirajuttuja!
